Saatana
Kielenkäytössämme Saatana, Lucifer ja Beelsebub yhdistetään samaksi pahuuden ilmentymäksi, mutta Urantia-kirja korjaa näiden olevan erillisiä olentoja. (Kirjassa on paljon erilaisia "olevaisia" ja me ihimset olemme vain yksi ryhmä kaikkien muiden joukossa.)
Alla olevaan tekstiin on koostettu lukujen 53 ja 67 laajahkosta tarinasta pieni osa. Kyse on 200 000 vuotta sitten tapahtuneesta kapinasta, jonka negatiivisista seurauksista vielä tänä päivänäkin kärsimme. Kapinan alkuunsaattaja oli Lucifer ja maapallolla tähän liittyi mukaan Saatana, Belsebub ja Caligastia. Caligastia oli kapinan aikaan vastuussa maapallon hengellisestä kehityksestä "planeettaprinssin" nimikkeellä. Rajusti yksikertaistaen kapinassa oli kyse Jumalan ja hänen suunnitelmansa olemassa olosta. Jos ihmisillä on vaikeuksia löytää ja uskoa Jumalaan, niin vastaavista ongelmista kärsii Jumalaa monta askelta lähempänä olevat olentoluokat.
IHMISEN olemassaoloon Urantialla liittyviä ongelmia on mahdoton ymmärtää, ellei ole tietoa eräistä menneisyyden suurista käännekohdista, eritoten planeetalla tapahtuneesta kapinasta ja sen seuraamuksista. Vaikkei tämä mullistus orgaanisen evoluution etenemistä vakavasti häirinnytkään, muutti se silti sosiaalisen evoluution ja hengellisen kehityksen kulkua merkittävästi. Tämä tuhoisa suuronnettomuus vaikutti syvällisesti planeetan kaikkeen muuhun kuin fyysiseen historiaan. (s.754)
Lucifer ja hänen ensimmäinen avustajansa Saatana olivat hallinneet
Jerusemissa yli viisisataatuhatta vuotta, kun he alkoivat sydämessään
asettua Universaalista Isää ja hänen silloin sijaishallitsijana
toiminutta Poikaansa Mikaelia vastaan [Jeesus-niminen mies maanpäällä eläessään]. Urantialla Luciferista kuultiin varsin vähän siksi, että hän antoi
ensimmäisen käskynhaltijansa, Saatanan, tehtäväksi ajaa asiaansa teidän
planeetallanne. (s. 602)
On hyvin vaikea osoittaa täsmälleen sitä syytä tai niitä syitä, jotka
lopulta huipentuivat Luciferin kapinaksi. Vain yhdestä asiasta olemme
varmoja, ja se on tämä: Mitä tahansa nämä ensimmäiset idut olivatkin, ne
syntyivät Luciferin mielessä. Hänessä on täytynyt olla sellaista
ylpeyttä omasta minuudestaan, joka ruokki itseään aina itsepetokseen
asti niin, että Lucifer joksikin aikaa tosiaan sai itsensä
vakuuttuneeksi siitä, että hänen kapinahankkeensa oli tosiasiassa
hyväksi järjestelmälle, ellei peräti universumille. (s. 603)
Lucifer ilmoitti suunnitelmansa ensin Saatanalle, mutta hänen kyvykkään ja lahjakkaan kumppaninsa mielen turmeleminen vaati useita kuukausia. Sitten kun tämä kerran oli saatu käännytetyksi kapinallisten teorioiden kannalle, hänestä tuli kuitenkin "itsetehostuksen ja vapauden" rohkea ja vankkumaton esitaistelija.
Mitkä Luciferin ja Saatanan sydämessä vallinneen levottomuuden alkuperäiset syyt sitten lienevätkään olleet, sen lopullinen esiinpuhkeaminen joka tapauksessa tapahtui Luciferin vapaudenjulistuksen muodossa. Kapinallisten ajama asia esitettiin kolmen otsakkeen alla:
1. Universaalisen Isän todellisuus. Lucifer väitti, ettei Universaalista Isää todellisuudessa ollut olemassa, että fyysinen gravitaatio ja avaruusenergia kuuluivat luonnostaan maailmankaikkeuteen ja että Isä oli myytti, jonka Paratiisin-Pojat olivat keksineet, jotta se mahdollistaisi heidän Isän nimissä harjoittamansa universumeihin kohdistuvan jatkuvan hallitusvallan.
Caligastia oli jo kolmensadantuhannen vuoden ajan ollut vastuussa Urantiasta [Maapallo], kun Luciferin avustaja Saatana suoritti erään määräaikaisista tarkastuskäynneistään. Ja kun Saatana saapui planeetalle, hänen ulkoinen olemuksensa ei millään muotoa muistuttanut teidän tästä rikollisesta majesteetista piirtämiänne irvikuvia. Hän oli ja on yhä suurenmoisen loistava Lanonandek-Poika. "Ihmekö tuo, sillä Saatana itse on loistava valon olento." (s.754)
Tämän tarkastuksen kuluessa Saatana kertoi Caligastialle Luciferin tuolloin ehdottamasta "vapaudenjulistuksesta", ja kuten nyt tiedämme, Prinssi suostui pettämään planeetan, sen jälkeen kun kapina olisi julistettu. Nimenomaan tämä luottamuksen ennalta harkittu pettäminen oli syynä siihen, että universumin uskolliset persoonallisuudet suhtautuvat Prinssi Caligastiaan erityistä halveksuntaa osoittaen. Luoja-Poika toi julki tämän halveksunnan sanoessaan: "Sinä olet johtajasi Luciferin kaltainen ja olet synnillisesti estänyt hänen pahuutensa joutumisen unohduksiin. Hän oli vääristelijä itsensä ylentämisen alusta lähtien, sillä hän ei pysynyt totuudessa."
Gabriel oli henkilökohtaisesti todistamassa kaikkia näitä epälojaaleja
tapahtumakulkuja, ja hän teki tiettäväksi vain, että aikanaan hän
puhuisi Mikaelin puolesta ja että kaikki olennot saisivat vapaasti ja
kenenkään häiritsemättä tehdä valintansa; että "Isän nimissä toimiva
Poikien hallitus kaipasi vain lojaalisuutta ja antaumusta, joka olisi
vapaaehtoista, varauksetonta ja viisastelun kestävää."
Kapinan puhjettua Mikael neuvotteli Paratiisin-veljensä Immanuelin kanssa. Mikael ilmoitti tämän suurimerkityksisen neuvonpidon jälkeen, että hän noudattaisi samaa toimintaperiaatetta, joka oli luonnehtinut hänen toimiaan samankaltaisten, menneisyydessä sattuneiden mullistusten yhteydessä, eli sekaantumattomuuden asennetta. (s. 605)
Koska Mikael päätti pysytellä erillään Luciferin kapinaan liittyvästä varsinaisesta sodankäynnistä, Gabriel kutsui henkilökohtaisen esikuntansa koolle ja päätti ottaa komentoonsa lojaalit armeijakunnat. Gabriel matkasi [kapina] sfäärille ja paikalle kokoontuneista uskollisista persoonallisuuksista koostuneen joukon edessä hän kääri auki Mikaelin lipun, koko luomakunnan Kolminaisuushallituksen aineellisen tunnuskuvan, jossa on valkoisella pohjalla kolme samankeskistä, taivaan sinistä ympyränkehää.
"Ja syttyi sota taivaassa; Miikaelin komentaja ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä (Luciferia, Saatanaa ja luopuriprinssejä) vastaan; ja lohikäärme ja hänen kapinalliset enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet." Tämä "sota taivaassa" ei ollut sellainen fyysinen taistelu, jollaiseksi selkkaukseksi se Urantialla saatettaisiin kuvitella. Lucifer piti kamppailun alkupäivinä jatkuvasti pitkiä puheita planeetan amfiteatterissa. Gabriel johti lähelle sijoitetusta tukikohdasta käsin kapinoitsijain viisastelujen taukoamatonta paljastamista. Niillä sfäärillä läsnä olleilla moninaisilla persoonallisuuksilla, jotka olivat epävarmoja kannastaan, oli tapana kulkea edestakaisin näiden väittelypaikkojen väliä, kunnes tekivät lopullisen päätöksensä. (s. 606)
Tunnista tuntiin ja päivästä päivään kaukotiedotusasemat olivat tungokseen asti täynnä huolestuneita
tilanteen seuraajia kaikista kuviteltavissa olevista taivaan älyllisistä
olentoluokista. Jännittyneen tarkkaavaisina he tutkivat tiedotteita kapinasta ja riemuitsivat selostusten jatkuvasti kertoessa
niiden ylösnousevien kuolevaisten horjumattomasta lojaalisuudesta. (s. 608)
Järjestelmän ajanlaskun mukaan kului yli kaksi vuotta "taivaan sodan"
alkamisesta, ennen kuin Luciferin seuraaja asetettiin virkaansa. Mutta
lopulta uusi Hallitsija saapui ja laskeutui esikuntineen lasimerelle.
Hänen saapumisen myötä arkkikapinalliset syöstiin vallasta ja
heiltä riistettiin kaikki hallintovaltuudet. Vaikka Luciferilta riistettiin kaikki hallintovalta, silloin
ei ollut olemassa mitään sellaista paikallisuniversumin vallan elintä
taikka oikeusistuinta, joka olisi voinut pidättää tai tuhota tämän
häijyn kapinallisen, sillä Mikael ei tuohon aikaan ollut täysivaltainen
hallitsija. (s. 609)
Tultuaan korkeimman hallitsijan vallan haltijaksi Mikael anoi valtuuksia internoida kaikki Luciferin kapinaan
sekaantuneet persoonallisuudet, siksi kunnes annettaisiin
superuniversumin oikeusistuinten päätökset oikeusjutussa Gabriel vastaan
Lucifer.
Kapina on päättynyt. Uskomme, että kaikki kapinalliset, jotka ylipäätään suostuvat vastaanottamaan armon, ovat jo niin tehneet. Odotamme puistattavaa kaukotiedotusviestiä, joka riistää näiltä pettureilta persoonallisuuden olemassaolon. (s. 611)