Olemmeko yksin?

Urantia-kirja käsittelee maailmankaikkeuden rakennetta ja organisoitumista yli 600 sivun verran. Kun onnistuu katsomaan "scifin" ohi, kuvaus kuulostaa järkeen käyvältä. Maailmankaikkeus toimii samallatavoin kuin miten ihmisyhteisötkin. Työt ja tehtävät on jaettu. Mikään ei tapahdu sattumanvaraisesti jossain mystisessä udussa.

"Oma maailmanne, Urantia, on yksi monista samankaltaisista asutuista planeetoista. [K]eskusuniversumin sydämessä on paikallaan pysyvä Paratiisin Saari, infiniittisyyden maantieteellinen keskipiste ja ikuisen Jumalan asuinsija. " (s. 1)

"[...]universumi ei ole mikään ääretön taso, rajaton kuutio eikä loputon ympyrä, vaan sillä on aivan varmasti omat ulottuvuutensa. Fyysistä organisaatiota ja hallintoa koskevat lait todistavat lopullisesti, että koko valtava vahvuus-energian ja aine-voiman kokouma toimii perimmiltään avaruusyksikkönä, organisoituna ja koordinoituna kokonaisuutena." (s. 128)