Mielestäni-blogi

Urantia-kirjan luvussa 160 esiintyy mystinen hahmo nimeltään Rodan Aleksandrialainen. Hän osa Jeesuksen elämästä kertovaa osiota, mutta Jeesus ei kuitenkaan itse halua häntä kohdata. Rodanilla on kuitenkin uskomattoman fiksuja ajatuksia tiiviissä paketissa. Pohdin blogissa hänen näkemyksiään parisuhteesta ja vanhemmuudesta.

Otsikosta voisi olettaa, että pohdin Alt-Facts-ilmiötä. Kirjoitukseni ydin on kuitenkin todeta, että eettiset tulkintamme ovat suhteellisia. Tulkintamme liittyvät aina voimakkaasti aikaan ja paikkaan. Olen ennenkin käyttänyt seuraavaa Urantia-kirjan sitaattia esimerkkinä tästä.

Ev. lut. kirkko pohtii parhaillaan kantaansa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Keskustelu herättää ristiriitaisia tuntemuksia jopa näin kirkosta eronneessa. Tavallaan ymmärrän, että kirkko ja sen seurakunta rakentuu Raamatun ympärille. Ne, jotka eivät jaa Raamatun näkemystä, voivat perustaa oman seurakunnan. Toisaalta mietin, että onhan se...

Hedelmistään puu tunnetaan. Urantia-kirjaa ja sen sanomaa voi arvioida lukemalla sen tekstejä. Ainakin minulle puhuttelevinta on ollut se, että sanoma on ollut eheää koko 2000 sivun mitalta. Siitäkin huolimatta, että kirjassa käsitellään todella kummallista ja vierasta kokonaisuutta. Hauskinta on lukea maapallon historiasta. Kaikki menee jotenkin...

Onnellisuus ei ole täysin säännötön, subjektiivinen kokemus. Näin uskallan väittää sen pohjalta, miten olen Urantia-kirjaa tulkinnut ja onnellisuudesta lukenut. Onnellisuustutkijat ovat löytänee elementtejä, joista onnellisuus koostuu, mutta taustalla oleva teoreettinen viitekehys uupuu. Epäilen, että sen keksimiseen tulee menemään vuosikymmeniä...

Olen syystä tai toisesta joutunut usein palaamaan kirjan teksteihin lapsen kuolemasta. Lähdin valmistelemaan kirjoitusta jatkona edelliselle blogilleni kuoleman jälkeisestä elämästä. Ajankohtaiset tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet tekstin merkitystä itselleni ja antaneet paljon lisää pohdittavaa.

Aihevalinta voi vaikuttaa synkältä, mutta Urantia-kirjan kannalta se on melko neutraali: Elämä jatkuu maallisen kuoleman jälkeen ja kyseessä on vain yksi siirtymä monien joukossa. Kuoleman ja elämän laajempi ymmärrys tarjoaakin perspektiiviä, jolla suhteuttaa maallisia ilmiöitä - jopa kohtaamaamme kärsimystä.

Joulu on erilaisten traditioiden aikaa. Näihin aikoihin mediasta löytyy myös artikkeleita joulun historiasta. Yleensä niissä pohditaan, mikä on joulun ja Jeesuksen yhteys. Urantia-kirjakin on laittanut lusikkansa tähän soppaan. Urantia-kirja jakaa yleisen tieteellisen näkemyksen, että suoraa yhteyttä ei ole.

Paljonkin tai ei mitään. Riippuu hieman, miten lähdet toteuttamaan kutsumusta. Jos kaipaat ympärillesi seurakuntaa, tuo se elämääsi tietyt raamit ja näkemykset uskon toteuttamisesta. Urantia-kirjan ja Jeesuksenkin korostama uskonto oli enemmänkin henkilökohtainen kokemus. Tällöin muutos on ulkoisesti melko näkymätön. Se on hiljainen päätös...

Käsittelin edellisessä päivityksessä kärsimystä yleisesti. Ajattelin, että voisi olla hyvä myös pohtia, mitä hyötyä kärsimyksestä voisi olla. Vai onko siitä?