Uskon kokemuksellisuus ja henkilökohtaisuus

Urantia-kirjassa on muutamia erityistä korostamista vaativia asioita. Kaksi ehkä keskeisintä teemaa on uskon kokemuksellisuus ja henkilökohtaisuus.

Ihminen ja hänen uskonsa on kehittyvä. Lähdemme ikuiseen seikkailuun lähes eläimen tasolta ja epätäydellisyys kuuluu kuvaan. Tietämättömyys ja kokemattomuus aiheuttaa helposti harha-askeleita. Emme ole lähtökohtaisesti pahoja tai syntisiä. Vasta, kun valitsemme rikkoa Jumalaa vastaan, teemme väärin. Pahuus on tiedostamatonta ja synti tiedostettua Jumalan tahdon vastaan toimimista.

Uskon henkilökohtaisuus liittyy kokemuksellisuuteen. Usko pitää elää ja kaikki rakentuu kokemuksiemme pohjalta. Koska kuljemme erilaisia reittejä, on luonnollista, että myös suhde Jumalaan muodostuu uniikiksi. Tämä voi näkyä selkeimmin tavoissa, joilla Isään pidetään yhteyttä. Jollekin sunnuntai jumalanpalvelus tarjoaa inspiraation, kun taas toiselle se voi olla pohdiskeleva iltakävely luonnossa.

Henkilökohtaisuus ei kuitenkaan tarkoita eristäytymistä. Yhteisöllisyys on tärkeä voimavara ja myös kasvualusta. Urantia-kirja ilmaisee seuraavalla tavalla päälinjan uskonnolliselle yhteisölle: "Päämäärien, mieluummin kuin uskonkappaleiden, tulisi yhdistää uskonnonharjoittajia. Koska aidossa uskonnossa on kysymys henkilökohtaisesta hengellisestä kokemuksesta, on väistämätöntä, että jokaisella yksittäisellä uskonnonharjoittajalla on oma ja henkilökohtainen tulkintansa siitä, miten hän tämän hengellisen kokemuksen käsittää." (s. 1091)

"Antakaa jokaiselle kehittyvälle lapselle tilaisuus kasvattaa oma uskonnollinen kokemuksensa. Älkää väkisin pakottako hänelle valmista aikuisen kokemusta." (s. 1095)

Henkilökohtaisuuden korostaminen ei poissulje (kriittistä) keskustelua kunkin uskomuksista. Olennaista lienee se, että kunnioitamme toistemme uskon käsityksiä ja tapoja pitää yllä yhteyttä Isään.

JM