Onnellisuus ei ole vain subjektiivinen kokemus

Onnellisuus ei ole täysin säännötön, subjektiivinen kokemus. Näin uskallan väittää sen pohjalta, miten olen Urantia-kirjaa tulkinnut ja onnellisuudesta lukenut. Onnellisuustutkijat ovat löytänee elementtejä, joista onnellisuus koostuu, mutta taustalla oleva teoreettinen viitekehys uupuu. Epäilen, että sen keksimiseen tulee menemään vuosikymmeniä ilman Urantia-kirjan apua. Ongelma on se, että yhteiskunta on kovin maallistunut ja hengellisyyteen viittaaminen tarkoittaa tieteellisen uran tuhoutumista.

Tämä siitäkin huolimatta, että ihmiskunta on ennenkin tuonut näkymättömän näkyväksi. Voimme vain kuvitella, minkälaisen epäuskon keskellä gravitaation ja sähkön keksijät painivat. Nykyään nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joihin hyvinvointimme nojaa. Onnellisuuden yleinen teoria mullistaisi todennäköisesti melkein kaiken. Ainakin politiikan sisällön.

Koska teorian rakentaminen tyhjästä vie aikaa, tarjoan nyt hypoteesiksi Urantia-kirjan näkemystä. Kirja on pitkä kuin mikä, mutta teoria on suhteellisen helposti tiivistettävissä. Tästä väittämästä se lähtee:

"Onnellisuus seuraa totuuden tunnistamisesta, koska totuuden mukaan voidaan toimia, se voidaan elää." (s. 42)

Totuuden tunnistamisen siemen on se, että hyväksymme maailman toimivan tiettyjen lainalaisuuksien alla. Voit olla uskomatta Jumalaan, mutta jos tämä kaikki sittenkin pyörii Jumalan asettamassa järjestyksessä, niin uskosi ei kumoa "lakeja". Voit olla uskomatta painovoimaan, mutta satutat joka kerta itsesi, kun hyppäät riittävän korkealta.

Urantia-kirja kertoo voimista ja persoonallisuuksista, jotka pyrkivät ohjaamaan meitä hyvään. Voit olla uskomatta näihinkin, mutta tutkimustulokset ovat monelta osin linjassa kirjan ilmoituksen kanssa. Koemme onnellisuutta yleensä silloin, kun huomioimme ihmiset ympärillämme.

Urantia-kirja erittelee kolme voimapiiriä: persoonallisuus-, henki-, mieligravitaation. Kirja myös jäsentää ihmisen rakenteen: persoonallisuus, sielu ja mieli. Nämä ihmisen osaset reagoivat näihin piireihin ja olemme myös yhteydessä toisiimme niiden avulla. Neljäs voimapiiri, gravitaatio on kosminen ja painovoima liittyy siihen. Hypoteesini on, että poikkeaminen voimapiireistä aiheuttaa epämukavuutta.

Gravitaatiokentilla on alkusyynsä: Isä, Poika ja Henki. Näihin ei tarvitse uskoa. Voimakentät ovat olemassa ja niitä voidaan tutkia esimerkiksi kyselytutkimuksin. Mielenkiintoista on se, että Urantia-kirjakaan ei avaa kattavasti gravitaatioiden toimintaa. Niihin liittyvä tulkinta on koostettava eri puolilta kirjaa. 

Isä lahjoittaa meille uniikin persoonallisuuden. Sen ominaispiirteisiin kuuluu muun muassa luovuus. Persoonallisuuspiiri auttaa meitä tunnistamaan muut personallisuudet ympärillämme. Sen avulla saatamme myös aistia, kun joku ei käytä häneen kätkeytyvää luovuuden potentiaalia. Saatamme kokea mielipahaa, kun joku pakenee elämää eikä hyödynnä persoonallisuuteen kätkeytyvää potentiaalia. 

Henkigravitaatio johtaa poikaan ja meissä hyvyyteen pyrkivien päätösten myötä kasvava sielu reagoi henkigravitaatioon. Mitä isommaksi sielumme kasvaa, sitä helpommin aistimme hyvyyteen liittyviä piirteitä. Aistimme myös muihin sisältyvän hyvyyden. Mieli on hengen lahjoittama ja sen kautta tulkitsemme maailmaa. Aistimme, onko elinympäristöömme liittyvät asiat oikein. Se saa meidät myös tarttumaan epäkohtiin.

"Henkigravitaation puoleensa vetävä voima ja siihen reagointi eivät toimi vain suhteessa koko maailmankaikkeuteen, vaan jopa yksilöiden ja yksilöryhmien välillä. [...] Samanlaiset mieltymykset ja toiveet omaavien, mieleltään hengellisten henkilöiden välillä on henkisluontoista, välitöntä vetovoimaa. Puhe sukulaissieluista ei ole kokonaan pelkkä kielikuva." (s. 82)

Maailmankaikkeus nojaa yhteistyöhön ja meidän oletetaan kehittyvän tässä. Siksi emme pysty olemaan täysin onnellisia yksinään. Olemme Frank Martelan sanoin suhdeloita. Onnellisuuteemme vaikuttaa se, missä laajuudessa oma toimintamme on linjassa gravitaatioiden kanssa. Meidän valintoihin vaikuttaa läheistemme ja yhteiskunnan toiminta. Pyrimme yleensä sovittamaan käytöksemme ympäristöön ja jos ympäristö vie väärään, olemme onnettomia.

Hypoteesini on, että onnellisuus jäsentyy selkeäksi kokonaisuudeksi Urantia-kirjan teorian kautta. Edelleen korostan, että Jumalan ja hänen suunnitelmansa jakaminen on uskon asia. Urantia-kirjan kuvaamat universaalit lait eivät ole uskon asia, jos ja kun ne ovat olemassa.

Blogini ajatukset nojaa esitelmään 25.2.2024 Helsingissä. Tallenteen voi käydä katsomassa YouTubesta: LINKKI.