Aatami ja Eeva

Urantia-kirja kuvaa maailmankaikkeuden rakenteen lisäksi ne yleiset kehityspolut, joita Maapallon kaltaiset planeetat käy läpi. Yksi välivaihe on planeetalle lähetettyjen Aatamin ja Eevan työ ihmisten parissa. Heillä on selkeä tehtävä planeetalla. Osaamistason noston lisäksi kohentavat ihmiskuntaa biologisesti tuomillaan geeneillä. Tehtävän toteuttamista vaikeutti planeetalla koettu Luciferin kapina. Alla oleva teksti on koostettu luvuista 74 ja 75. Aiheeseen liittyy artikkelit Eedenin puutarhasta ja luomiskertomukseksesta.

AATAMI JA EEVA saapuivat Urantialle [Maapallolle] vuodesta 1934 jKr. laskettuna 37.848 vuotta sitten. He saapuivat keskelle vuoden sitä aikaa, jolloin puutarha oli kukkeimmillaan. (s. 828)

Ja koko Eedenissä vallitsi sinä päivänä suuri kiihtymys ja ilo, kun juoksulähetit kiirehtivät läheltä ja kaukaa kerättyjen kirjekyyhkyjen säilytyspaikalle huutaen: "Laskekaa linnut irti; päästäkää ne viemään sanoma siitä, että luvattu Poika on tullut." Sadat uskovien asutuskeskukset olivat uskollisesti vuosi vuoden perään huolehtineet siitä, että näitä kotona koulutettuja kyyhkysiä olisi käytettävissä juuri tällaista tapahtumaa varten.

Kun uutinen Aatamin saapumisesta levisi ympäriinsä, virtasi Eedeniin kuukausi toisensa perään pyhiinvaeltajia toivottamaan Aatamin ja Eevan tervetulleiksi. (s. 829)

Aatamille ja Eevalle oli kautta aikojen opetettu, millä menetelmällä sellaista maailmaa kohennetaan, joka oli valmis ottamaan vastaan kaiken, mikä oli nimenomaan heidän antinsa evoluutionvaraisen sivilisaation edistämiseen. Mutta nyt he joutuivat kohtaamaan sellaisia pakottavia ongelmia kuin lain ja järjestyksen voimaansaattaminen villi-ihmisten, barbaarien ja puolittain sivistyneiden ihmisten maailmassa. Puutarhaan kerääntynyttä maailman väestön parhaimmistoa lukuun ottamatta oli siellä täällä vain muutama ryhmä ensinkään valmis ottamaan vastaan Aatamin kulttuurin.

Aatami teki sankarillisen ja päättäväisen yrityksen maailmanhallituksen perustamiseksi, mutta hän kohtasi taipumatonta vastarintaa joka taholla. Aatami oli jo käynnistänyt koko Eedenin piirissä järjestelmän, jossa ryhmät valvoivat itseään, ja hän oli muodostanut kaikista näistä komppanioista Eedenin liiton. Mutta kun hän lähti puutarhan ulkopuolelle yrittämään samojen ajatusten soveltamista etäämpänä oleviin heimoihin, siitä koitui vain rettelöitä, vakavia rettelöitä. (s. 833)

Aatamin perheen käytössä ollut maa-ala oli runsaat tuhat kolmesataa hehtaaria. Tätä kotitilaa välittömästi ympäröineellä alueella oli kaikki tarvittava kolmensadantuhannen suoraan alenevaa polvea olevan jälkeläisen ylläpitämiseen. Mutta sinne rakennettaviksi suunnitelluista rakennuksista ei koskaan valmistunut kuin ensimmäinen erä. Ennen kuin Aatamin suku kasvoi niin suureksi, että se olisi tarvinnut lisätilaa, koko eedeniläinen hanke oli joutunut sekasortoon ja puutarha jätettiin tyhjilleen.

Aatamin lapset eivät nauttineet eläimen maitoa, sen jälkeen kun heidät vuodenvanhoina vieroitettiin. Eevalla oli käytettävissään monenlaisten pähkinöiden maitoa ja monien hedelmälajien mehua, ja koska hänellä oli tarkka tieto näiden ravintoaineiden kemiallisesta koostumuksesta ja energiasisällöstä, hän yhdisteli niitä sopivalla tavalla ja ruokki niillä lapsiaan, siihen asti kun näille puhkesi hampaat.

Vaikka ruoan keittäminen oli Eedenissä heti Aatamin asuma-alueen ulkopuolella yleisesti noudatettu tapa, ei keittämistä Aatamin omassa taloudessa harrastettu. Heidän ravintonsa - hedelmät, pähkinät ja eri viljalajit - olivat valmiita nautittaviksi sitä mukaa kuin ne luonnossa kypsyivät.

Aatamin ja Eevan ruumiista säteili heikkoa valoa, mutta kumppaniensa tapojen mukaisesti he käyttivät aina vaatetusta. Vaikka he päivän ajaksi pukeutuivatkin kevyesti, illalla he kääriytyivät yöviittaan. Hurskaiksi ja pyhiksi otaksuttujen ihmisten päätä ympäröivän perinteellisen sädekehän alkuperä palautuu Aatamin ja Eevan aikoihin. Kun vaatetus varsin suurelta osin peitti näkyviltä heidän ruumiinsa valosäteilyn, näkyvissä oli vain heidän päästään säteillyt hohde. Aataminpojan jälkeläiset kuvasivat aina tällä tavoin käsityksensä henkilöistä, joiden uskottiin hengellisessä kehityksessään poikkeavan tavallisesta. (s. 834)

Aatami koetti opettaa roduille myös sukupuolten välistä tasa-arvoisuutta. Tapa, jolla Eeva työskenteli miehensä rinnalla, teki syvän vaikutuksen kaikkiin puutarhan asukkaisiin. Aatami teki heille lopullisesti selväksi, että naisesta yhtä paljon kuin miehestäkin olivat peräisin ne elämän rakennuspuut, jotka yhdistyessään muodostavat uuden olennon. Siihen saakka ihmiskunta oli olettanut, että sikiämisen tyyssijana olivat yksin "isän kupeet". Äitiä ihmiset olivat pitäneet vain välikappaleena, jolla syntymättömälle lapselle saatiin ravintoa ja vastasyntyneelle hoivaa. (s. 836)

Urantialla yli sata vuotta ponnisteltuaan Aatami ei vieläkään kyennyt näkemään puutarhan ulkopuolella juuri minkäänlaista edistymistä. Maailmassa ei kokonaisuutena ottaen näkynyt tapahtuvan suurtakaan kohentumista. Rodullinen koheneminen näytti olevan vielä pitkän matkan päässä, ja tilanne tuntui niin epätoivoiselta, että sen auttamiseksi olisi tarvittu jotakin sellaista, mikä ei sisältynyt alkuperäisiin suunnitelmiin.

Aatami ja Eeva totesivat olevansa sfäärillä, joka oli täysin valmistautumaton ihmisten välisen veljeyden julistamiseen, maailmassa, joka haparoi viheliäisessä hengellisessä pimeydessä ja jonka kirouksena oli edellisen hallinnon tehtävän epäonnistumisen entisestäänkin pahemmaksi hämmentämä sekasorto. Järjellinen ajattelu ja moraali olivat matalalla tasolla, ja sen sijaan, että Aatami ja Eeva olisivat alkaneet luoda uskonnon yhtenäisyyttä, heidän pitikin lähteä liikkeelle aivan alusta ja käännyttää maailman asukkaita kaikkein yksinkertaisimpiin uskonnollisuuden muotoihin. Sen sijaan, että he olisivat löytäneet täältä yhden omaksuttavaksi valmiin kielen, he kohtasivat maailmanlaajuisen satojen ja taas satojen paikallismurteiden sekamelskan. Yksikään planeetalla palvelutehtäväänsä suorittanut Aatami ei ollut koskaan joutunut vaikeampaan maailmaan. Esteet näyttivät ylitsepääsemättömiltä ja ongelmat tuntuivat mahdottomilta luodun olennon ratkaistaviksi. (s. 839)

Caligastia [Luciferin kapinaan mukaan lähtenyt, entinen planeetan hallitsija] vieraili puutarhassa vähän väliä ja kävi Aatamin ja Eevan kanssa monia neuvotteluja, mutta nämä torjuivat järkkymättä kaikki hänen ehdottamansa kompromissit ja seikkailunomaiset oikotiet. Heidän nähtävillään oli yllin kyllin kapinan seurauksia kehittämään heissä tehokkaan vastustuskyvyn kaikkia tällaisia salavihkaisia ehdotuksia vastaan. (s. 840)

Aatamin ensimmäiset sata vuotta maan päällä olivat juuri täyttyneet, kun Serapatatia nousi isänsä kuoleman jälkeen läntisen eli syyrialaisen liittokunnan johtajaksi. Serapatatia oli tehnyt useita vierailuja puutarhaan, ja Aatamin asian oikeamielisyys oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Ja hieman sen jälkeen kun hän oli ottanut vastaan johtajan tehtävät, hän ilmoitti aikovansa kytkeä toimintansa Aatamin ja Eevan puutarhassa tekemään työhön. Hänen kansansa enemmistö ryhtyi tukemaan häntä tämän ohjelman läpiviemisessä, ja Aatami oli riemuissaan uutisista, joiden mukaan kaikista naapuriheimoista voimakkain ja älykkäin oli lähes kokonaisuudessaan asettunut kannattamaan maailman kohennusohjelmaa. Se oli kertakaikkisen rohkaisevaa. Ja pian tämän tärkeän tapahtuman jälkeen Aatami ja Eeva järjestivät omassa kodissaan kutsut Serapatatialle ja hänen uudelle esikunnalleen.

Serapatatiasta tuli eräs kyvykkäimmistä ja tehokkaimmista Aatamin avustajista. Hän oli kaikissa toimissaan täysin rehellinen ja läpikotaisen vilpitön. Hän ei ollut koskaan - ei edes myöhemminkään - tietoinen siitä, että salakavala Caligastia käytti häntä tilanteeseen sopivana välikappaleena.

Eikä aikaakaan, kun Serapatatiasta tuli Eedenin heimosuhdekomission apulaispuheenjohtaja, ja laadittiin useita suunnitelmia siitä, miten saataisiin entistä tarmokkaammin toteutetuksi työ, jonka tavoitteena oli kaukaisten heimojen voittaminen puutarhan asian puolelle.

Hän kävi monia neuvotteluja Aatamin ja Eevan - varsinkin Eevan - kanssa, ja he keskustelivat monista suunnitelmista työmenetelmiensä parantamiseksi. Eräänä päivänä Serapatatian käydessä keskusteluja Eevan kanssa hänen mieleensä juolahti, että edistyneimmän ja yhteistyöhaluisimman heimon, keskuuteen voisi syntyä johtaja, joka alkuperältään olisi osittain Aatamista ja Eevasta, siitä muodostuisi luja side kytkemään nämä kansanheimot entistä läheisemmin puutarhaan.

Serapatatia oli läpikotaisen uskollinen suunnitelmalle, jonka mukaan luotaisiin ensin vahva Aatamin ja Eevan jälkeläisjoukko, ennen kuin pyrittäisiin maailmanlaajuisesti kohentamaan sekasorron vallassa olevia Urantian rotuja. Mutta sellaisen suunnitelman loppuunvieminen olisi vaatinut satoja vuosia, ja hän oli kärsimätön. Hän halusi nähdä edes joitakin tuloksia välittömästi - hän halusi nähdä jotakin jo omana elinaikanaan. Hän selvitti Eevalle, että Aatamia usein masensi se, miten vähän maailman kohenemisen hyväksi oli pystytty tekemään. (s. 841)

Näitä kaavailuja kypsyteltiin salassa yli viiden vuoden ajan. Lopulta ne olivat kehittyneet niin pitkälle, että Eeva suostui salaiseen neuvonpitoon. Kohtalokas tapaaminen sattui syysillan hämärissä, lähellä Aatamin kotia. Eeva ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut kaunista ja intomielistä Canoa. Imartelun, intomielisyyden ja voimakkaan henkilökohtaisen vakaumuksen vaikutuksesta Eeva silloin ja siinä paikassa suostui ryhtymään tuohon paljon pohdittuun hankkeeseen, liittämään oman pikku maailmanparannushankkeensa suurempaan ja paljon kauaskantoisempaan jumalalliseen suunnitelmaan. Ennen kuin hän edes kokonaan käsitti, mitä oli tapahtumassa, oli kohtalokas askel jo otettu. Se oli tehty.

Aatami ymmärsi, että jokin oli vialla, ja hän pyysi Eevaa astumaan luokseen syrjemmälle puutarhassa. Ja nyt Aatami kuuli ensimmäistä kertaa koko tarinan pitkään elätellystä suunnitelmasta maailmankohennustyön jouduttamiseksi niin, että toimittaisiin kahdella taholla samanaikaisesti: vietäisiin läpi jumalallista suunnitelmaa, samalla kun toteutettaisiin Serapatatian hanketta.

Ja kun Aatami ja Eeva näin vaihtoivat ajatuksia kuun valaisemassa puutarhassa, niin "ääni puutarhassa" nuhteli heitä tottelemattomuudesta. He olivat rikkoneet puutarhan sopimuksen; että he eivät olleet totelleet ohjeita; etteivät he olleet täyttäneet universumin hallitsijalle luottamustehtävästään antamansa valan täytäntöönpanoon kuuluvia velvoitteita.

Eeva oli suostunut osallistumaan sekä hyvän että pahan harjoittamiseen. Hyvä on jumalallisten suunnitelmien toteuttamista, synti on tahallinen rikkomus jumalallista tahtoa vastaan, pahuus on suunnitelmien väärää soveltamista ja menetelmien väärää kohdistamista, mikä johtaa universumin harmonian rikkoutumiseen ja planetaariseen sekasortoon.

Arkkienkelivartija oli varoittanut heitä suostumasta Caligastian ehdotuksiin hyvän ja pahan yhdistämisestä. Heille oli lausuttu nämä varoituksen sanat: "Sinä päivänä, kun sekoitatte hyvän ja pahan, sinä päivänä ei mikään estä sitä, että teistä tulee tämän maailman kuolevaisten kaltaisia; mikään ei estä sitä, että osanne on kuolema." (s. 842)

Havahduttuaan harhakuvitelmistaan Eeva tunsi olonsa totisesti kurjaksi. Aatami käsitti tilanteen koko pulmallisuuden, ja vaikka hän oli lohduttomuuden ja masennuksen vallassa, hän tunsi hairahtunutta puolisoaan kohtaan pelkästään sääliä ja myötätuntoa.

Epäonnistumisen tajuamista seuranneen epätoivon vallassa Aatami Eevan harha-askeleen jälkeisenä päivänä etsi käsiinsä Laottan, lahjakkaan naisen, joka oli puutarhan läntisten koulujen päällikkö, ja suoritti tahallaan samanlaisen mielettömän teon, jonka Eeva jo oli tehnyt. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, Aatamia ei nimittäin viekoiteltu, vaan hän tiesi tarkalleen, mihin oli ryhtymässä. Hän päätti tieten tahtoen jakaa Eevan kohtalon. Hän rakasti puolisoaan sellaisella kiintymyksellä, johon kuolevainen ei kykene, ja ajatuskin siitä, että hän mahdollisesti joutuisi yksikseen - ilman Eevaa - pitämään vartiota Urantian yössä, oli enemmän kuin hän kykeni kestämään.

Kun puutarhan asukkaat saivat tietää, mitä Eevalle oli tapahtunut, mikään mahti ei kyennyt pidättelemään heidän raivoaan. He julistivat sodan läheiselle yhteisölle. He syöksyivät ulos Eedenin porteista ja kävivät näiden pahaa-aavistamattomien ihmisten kimppuun ja hävittivät nämä viimeistä myöten - yhtään miestä, naista tai lasta ei säästetty. Ja myös Cano, vielä syntymättömän Kainin isä, sai surmansa. (s. 843)

Ei kestänyt kauan, kun uutiset Eedenin lähellä sijainneen yhdyskunnan hävittämisestä saavuttivat tästä yhdyskunnasta pohjoiseen sijainneet Serapatatian kotiheimot, ja tuota pikaa alkoi kerääntyä suuri sotajoukko, jonka marssisuuntana oli Eedenin puutarha. Ja niin sai alkunsa pitkä ja katkera sota adamiittien [Aatamin ja Eevan jälkeläiset] ja nodiittien [läntinen ihmisyhteisö] välillä, sillä nämä vihollisuudet jatkuivat, kauan senkin jälkeen kun Aatami kannattajineen jo oli muuttanut toiseen puutarhaan Eufratinlaaksossa. Kiihkeä ja jatkuva "vaino vallitsi tuon miehen ja naisen välillä; miehen siemenen ja naisen siemenen välillä".

Kun Aatami sai tietää nodiittien olevan sotajalalla. Aatami tiesi, että hän ja Eeva olivat epäonnistuneet. Hän ei silti vielä tiennyt mitään heidän henkilökohtaisesta asemastaan eikä tulevasta kohtalostaan. Hän piti koko yön kestäneen neuvottelun noin tuhannen kahdensadan uskollisen kannattajan kanssa, jotka lupautuivat seuraamaan johtajaansa, ja puolilta päivin seuraavana päivänä nämä pyhiinvaeltajat lähtivät Eedenistä etsimään uutta kotia. Aatami ei pitänyt sotimisesta, ja niin hän katsoi parhaaksi vastarintaa tekemättä luovuttaa ensimmäisen puutarhan nodiiteille. (s. 844)

Eedeniläisten karavaanin seisahduksen aikana Aatamille ja Eevalle ilmoitettiin heidän rikkomustensa luonteesta ja kerrottiin, mikä olisi heidän kohtalonsa. Pariskunnalle ilmoitettiin, että he olivat alentaneet itsensä maailman kuolevaisten asemaan, että heidän oli tästedes käyttäydyttävä Urantian miehenä ja naisena ja pidettävä maailman rotujen tulevaisuutta omana tulevaisuutenaan. (s. 845)

Mitään "syntiinlankeemusta" ei ole tapahtunut. Ihmisrodun historia on edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan kuntoon.

Aatamia ei tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän minkään kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin, ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin, että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta; kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan, teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.

Arvioitaessa Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he olisivat pitäneet ohjenuoranaan annetut neuvot ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta kohdanneet menestystä.

Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.

Kaiken kaikkiaan millään muulla planeetalla ei ole tapahtunut masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää. Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.

Jos kysymyksessä olisi mekanistinen universumi, mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme on persoonallisuuden [Jumalan] hallitsema, silloin voitte olla vakuuttuneita persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun, kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen! (s. 846)